Synttärisankari ja pakkolepoa

Tänään tulee Kuntolle täyteen 9 vuotta. Onnea parhaalle papparaiselle! :)
Virallisessa synttärikuvassa ei paljo hymyilyttäny, vaikka miten yritin hihkua eloisampaa ilmettä koiran naamalle...

Kunto 9 v.

Ja sitten niitä kuulumisia kuluneen kuukauden ajalta. ..Syynä pitkälle tauolle blogin päivityksessä ei ole ollut laiskuus (niinkuin yleensä).
Syyttää voi minun selkää. Viime kuun lopulla alkoi todella kovat selkäsäryt, lopulta niin pahat ettei nukkuminen enää onnistunut. Särkylääkkeet oli kuin olisi karkkia syönyt, ei mitään apua. Vahvat särkylääkkeet, terveyskeskuksessa lihakseen piikitettynä yhtä tyhjän kanssa. Kun alkoi oikeasta jalasta jalkaterästä tunto häviämään, passitti lääkäri minut tarkempiin tutkimuksiin Kuopioon. Siellä sitten selvisi syy repivälle kivulle. Välilevyn pullistuma.
Neljä päivää vietin Kuopiossa sairaalassa kivunhoidossa. Vapuksi kipu hellitti siedettävälle tasolle ja pääsin kotiin kera vahvojen kipulääkkeiden. Nyt vaan toivotaan, että vaiva alkaisi korjaantumaan itsekseen, eikä leikkaukseen tarvitsisi mennä.
Tässä on nyt mennyt pari viikkoa makoillen, särkylääkkeitä popsien ja kirjoja lueskellen. Istuminen ei ole luonnistunut kuin pari minuuttia kerrallaan, selkä ei kestä vieläkään paljon enempää. Tälläkin hetkellä tuntuu että parasta olisi perse penkistä nostaa ja pikkusen vikkelään.

Koirat on osottanu taas hyvän luonteensa tämän pakkolevon aikana. Pakkolepoahan se on niillekkin pääasiassa ollut, kun ei minusta ole ollut niitä lenkittämään. Ville on kyllä käynyt lenkittämässä niitä vapaapäivinään ja vanhempanikin pari kertaa. Juoksemaan eivät tosin päässeet kahteen viikkoon (!!!!) Silti ei mitään seinillä kiipeilyä tai ilkitöitä alkaneet harrastamaan. Nata taisi olla ainut josta näki pikkusen päällepäin, että energiaa olisi ollut tuhlattavaksi. Onneksi se osaa kuitenkin viihdyttää itseään.
Viime viikolla koirat pääsivät sitten vihdoin juoksemaankin. Iloisia oli naamat kun ne pellolle irti laskettiin :)

Natan lempileikit (c) J.M.

Tapaus Tarakin on nyt käsitelty. Tara muutti pysyvästi serkkuni luo asumaan. Siellä sillä on kaverina yhtä vilkas Hippuhirwiö. Tarasta ja sen muualle muuttamisesta kirjoittelen joku toinen kerta lisää.

Huhtikuisen kyselyn kolme eniten kannatusta saanutta päivitysaihetta olivat kuvapostaukset, esittelyt koirista ja arkihöpinät. Kuvapostauksia luvassa varmaan vasta sitten kun pystyn kuvaamaan kyykyssä ja polvillaan ollen. Muuta höpinää aina ku perse... tae siis selkä kestää :D

Se on ohi nyt...

Nimittäin rekikausi. Tiet on sulanu, kelkkaurat karmeessa kunnossa, järven jäällä vettä. Sohjoa, kuraa, hiekkaa, paskaa ja kaikkee muuta yhtä ällöä näkyy pihalla kun sinne erehtyy nokkansa työntämään.

Mutta en valita. Kävimme viikko sitten hiskiemme kasvattajien luona Sainen kennelissä pitkästä aikaa. Pääsimme valjakoimaan mahtavassa kevät säässä. Suorastaan täydellisessä säässä! Ville pääsi (tai joutui) ensimmäisen kerran ajamaan valjakolla. Kävimme ajamassa n. 7km lenkin. Heti alussa oli jyrkkä alamäki ja sen jälkeen mutkaista uraa metsässä ennen kuin päästiin avoimelle suolle. Kunnon shokkialoitus ekakertalaiselle :D Jalaksilla kuitenkin pysyi loppuun saakka ja taisipa sillä olla ihan mukavaakin.
Vaihdettiin koiria valjakoihin ja käytiin ajamassa vielä toinenkin reissu, tällä kertaa Ville sai olla kyyditettävänä. Omat hiskit jäi lepäilemään siksi aikaa tarhaan. Olipa mukava päästä ajamaan vaihteeksi muillakin kuin omilla koirilla. Pikkuisen oli vauhtia enemmän kuin omien vetämänä. Reki ja minä ei painettu mitään neljän vahvan ja nopean uroksen takana. Pääsin myös kunnolla kanttailemaan muutamissa mutkissa, naama oli varmaan ihan hullun virneessä :D
Natan velipojista kasvattajille jääneet Eppu ja Esko olivat kehittyneet kovasti. Isoja, komeita, vahvoja ja innokkaita vetokoiria niistä on kasvanut. Harmittaa kun ei tullut otettua niistä kuvia, vaikka kamera oli mukana. Enkä kyllä ottanut kuvia mistään muustakaan. Ville jalaksilla olisi pitänyt saada ikuistettua. Mutta jotain hyvää siinäkin etten kameran kanssa alkanut säätämään, tulipahan kerrankin keskityttyä vain nauttimaan meiningistä.
Päivä oli täydellinen päätös rekikaudelle, joten tulkoon sitten se kesä :)

Seuraavana päivänä joutuikin taas puuduttamaan persettään autossa istumalla. Johanna värväsi minut esittämään kaksi koiraa Ruoveden näyttelyyn, koska Mikasta ei ollut kehässä kipittämään kipeän polven takia. Melekosta haipakkata ajeltiin näyttelypaikalle ja luultiin, että varmasti myöhästytään. Oltiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla, joten turhaan panikoitiin.
Johannan ja Mikan koirista näyttelyyn oli ilmoitettu Hallametsän Rakka ja Hallametsän Routa. Vähän jännäsin ennen kehään menoa, että miten ärrät vieraan kanssa suostuvat esiintymään. Nehän meni paremmin kuin kukaan meistä edes odotti. Kumpikin esiintyi tosi hyvin. Tulokset oli kaikkea muuta kuin huonot, Routa KÄY-EH2 ja Rakka KÄY-ERI1 PU1 SA SERT VSP. Olisittepa nähneet Johannan ilmeen kehän laidalla :D

Meillä kävi viime viikolla vieraitakin. Maija tuli Hemmo koiransa kanssa Lahdesta pariksi päiväksi kyläilemään. Viime tapaamisesta olikin vierähtänyt jo vuosi. Harmi kyllä Maija ei nyt päässytkään rekiajelulle jota suunnittelin, plussakelit oli tehneet tehtävänsä. Jos pakkasyöt olisivat jatkuneet muutaman päivän pidempään, niin hankiaisille olisi päästy. No, ensi talvena sitten :)

Hemmo

Maija ja Kunto

Natalla on ollut viimeaikoina päällä joku riiviöhirviöteineilyhillumiskorvateiookotona-kausi. Kuuluneeko ikään vai alkaneeko silläkin psyyke rakoilemaan kun kesä lähestyy :D No, vetämään ei oo viikkoon päässy niin voi olla pikkusen patoutunutta energiaa. Täytyy varmaan ruveta tarjoamaan kakaralle enemmän aivotyöskentelyä. Onneksi kohta voi taas alkaa vedättämään pyörällä :) Alla Natan mielenilmaus...

Kysely kyylääjille

Lisäsin tuohon oikealle pienen kyselyn.
Mitä te ihmiset haluaisitte täältä lukea? Viimesen vaihtoehdon vastaukset tämän tai jonkin muun blogimerkinnän kommentteihin :)

Myö naatiskellaan!

Eipä voisi enää kevättalven kelit tästä parantua, saatiin ne kauan kaivatut hankiaisetkin!
Olen yrittänyt ottaa koirien kanssa kaiken ilon ja hyödyn irti näistä mahtavista ulkoiluilmoista, enkä ole antanut flunssan hirveästi hidastaa. On harjoiteltu avoimella kentällä menemistä järven jäällä ja pelloilla (enemmän ja vähemmän onnistuen :D ), olen käynyt hiihtämässä hankiaisilla, istunut pulkassa koirien vedettävänä ja nauranut kippurassa vapaana telmiville koirille.
Mukavimman yllätyksen pitkään aikaan koin eilen... Mooni pysyy vapaana ilman juoksutusliinaa, eikä lähde omille teilleen!!
Ei mulla muuta, myö jatketaan naatiskelua :))

Natasta ja Moonista sain pitkästä aikaa melko onnistuneet rakennekuvat. Mooni onnistuu taas näyttämään kuvassa vähän omituiselta :D Voi kun joskus saisin siitä täydellisen rakennekuvan otettua!

 

Lisää kuvia TÄÄLLÄ.

Aurinkoisia kevätpäiviä

Kesä lähestyy vastusteluistani huolimatta kovaa vauhtia. Väkisinkin tulee surkea olo, kun näkee veden tippuvan räystäistä ja lämpömittari näyttää useammin plus asteita, kuin pakkasta. On tässä keväässä tietysti niitä mukaviakin puolia. Aurinkoiset päivät pikku pakkasilla ovat mahtavia ulkoilua, valjakointia ja kuvaamista ajatellen. Ylätunnisteen kuvaksi vaihdoin yhden onnistuneen otoksen parin viikon takaa :)
Yritetäänpäs päästä tässä päivityksessä ajan tasalle, kun viimeksi jäi asioita kirjoittamatta...

Saaga husky omistajansa kanssa tuli taas vaihteeksi käymään Kiuruvedellä helmikuun puolella. Saaga oli kasvanut hurjasti parissa kuukaudessa. Seitsämän kuukautta vanha neiti ei ole kuin himpun verran Nataa matalampi. Korkeutta taitaa Saaga vielä kasvaa, koska sen emä ja isä kuulemma ovat kumpikin kookkaita. Viimeksi nähdessä ei vielä kaksikosta ollut tasavertaisiksi leikkikavereiksi kokonsa puolesta, mutta nyt otettiin ilo irti jälleennäkemisestä.

Saaga

Kunto ja Saaga

Koska Saaga oli kehittynyt mukavasti ja lumisia uria vielä riitti, oli aika pistää kakara valjaisiin...
Suuntasimme valjakoimaan Hallametsän poppoon kanssa.
Kävimme ajamassa Mikan kanssa n.7km lenkin metsäautotiellä. Mikalla kahdeksan koiran valjakko ja Laura kyytiläisenä. Itsellä kutonen, jossa puolet Johannan ja Mikan koiria.

Nata, Kunto, Tara, Sainen Jolanda, Sainen Xcalibur, Sainen Q-tio

Mikan valjakossa Sainen Nome, Sainen Nenana, Tinttamarin Juliska, Sainen Mutola, Hallametsän Riite, Hallametsän Keiju, Hallametsän Routa ja Hallametsän Rakka.

Vaihdettiin lenkin jälkeen pari koiraa minun valjakosta ja laitettiin Saaga kokeilemaan ensimmäistä kertaa, mitä se rekikoirana oleminen on. Saaga pääsi jyvälle hommasta heti alkumetreillä. Paineli menemään koko muutaman sadan metrin matkan liina kireällä. Hieno suoritus ensikertalaiselta.
Tuli niin mieleen viime keväinen, Natan ensimmäinen kerta valjakossa. Muistan, että olin ihan tippa linssissä ja niin ylpeä kakarasta :D Lienee Lauran tunnelmat olleet Saagan suhteen hieman samanlaiset ;)

Sainen Nome, Kunto, Saaga, Mooni, Sainen Xcalibur ja Sainen Q-tio

Saaga ja Mooni

Komea kaksikko, Sainen Xcalibur ja Sainen Q-tio (Natan isä)

Alkukuusta kävin kyydittämässä kahta serkkutyttöäni. Saatiin siinä samalla hyvin harjoiteltua täyskäännöstä, kun ajettiin semmoista muutaman sadan metrin matkaa edestakaisin. Mahtava keli sattui sillekkin päivälle..

3.3.2012

Seuraavalla viikolla saatiin vierailija valjakkoon Iisalmesta. Husky uros Mosku (Andy's Joy Expect The Best) pääsi pitkästä aikaa valjakkoon juoksemaan. Hienosti poika teki töitä, vaikka vähän meinasi lopussa väsähtää.

Hieno neiti tassut ristissä ja Kunto pappa näyttää nukahtavan ihan justiinsa :D

Samalla reissulla Natalla irtosi veret etusten anturoista. Minun vika. Enpä älynnyt että tien pinta oli niin karkea paikoitellen. Kevään kirouksia tuokin, päivällä pintalumi osittain sulaa ja yöllä taas jäätyy. Onneksi huomasin ajoissa, ettei kerennyt isoja ihorikkoja tulla. Taisi sekin edesauttaa ihon rikkoontumista, ettei ollut enää pitkiä karvoja anturoiden välissä suojaamassa, olin leikellyt ne pois ennen Tuusniemen näyttelyä. No, olempa taas vähän viisaampi. Ompelinkin tossuja vanhasta fleecepaidastani heti seuraavana yönä :D

Kunto kävi tuossa vajaa kaksi viikkoa sitten reissussa Kiimingissä. Lainasin sen kaverini käyttökoevaljakkoon johtajaksi. Hienosti oli pappa reissussa käyttäytynyt ja vierasta kuskia totellut. Tuomari oli kehunu Kunton kupruille ja sanonu, että se kannattas ostaa :D Ei vaan oo papparainen myynnissä. Ikinä ♥
Kiitokset vielä kerran reissussa Kuntosta huolta pitäneelle Heinille! :)

Haiku, Kunto, Xena ja Haldir. Kuvat otti: Heini "Puukko" Junkkarinen

Valjakon talutti: Heini "Ihmemies" Junkkarinen

Psst.. Heini, minä en ole syyllinen kuvateksteihin. Syyllinen löytyy Kuopiosta ;D :P

Toissapäivänä sain vihdoin kaimani irtoamaan pariksi tunniksi kotoaan. Ainakin minusta kotiäitin pää oli tuuletusta vailla ;) Taespa tehä erittäin hyvää päästä pitkästä aikaa jalaksille. Hymy oli ainakin herkässä :)
Kokeilin Nataa samalla reissulla pitkästä aikaa yksin johtoon. Maeniosti toimi taas ja täyskäännös meni jo ku vanhalta tekijältä. Hieno natiainen!

Tätä seuraavaa kuvaa pidän melkoisena saavutuksena. Kaikki neljä koiraa samassa kuvassa paikallaan! Luulin että se on mahdotonta, vaan eipä ollutkaan :D

Epävirallisessa käyttökokeessa

Hupsista! Edellisestä päivityksestä aikaa jo kuukausi. Mihin nämä päivät karkaavat? Noh, nyt minulla on asiaa useammankin päivityksen verran. Kaikkea en yhteen päivitykseen viitsi ja jaksa tunkea.

Asiaan...
Helmikuun puolivälissä käytiin muutaman päivän reissussa pohjoisessa. Määränpääksi valikoitui Korvalan Kestikievari, Tiaisessa. Miksikö sinne? No kun siellä järjestettiin epävirallinen käyttökoe hiskeille :D

Lähdettiin ajelemaan pohjoiseen jo torstaina, vaikka käyttökoe oli vasta lauantaina. Meille jäi siten koko perjantai päivä aikaa käydä katselemassa lähiseudun maisemia. Harmi vain että keli ei suosinut maisemien ihailua, taivas oli pilvessä ja kova tuuli pöllytti lunta. Kävin perjantaina myös ajamassa omalla valjakolla, isäntäväen koirien perässä 5km lenkin metsään tehdyllä ajouralla. Tähän asti olen ajellut tasaisemmilla ja kovapohjaisemmilla teillä ja urilla, joten oli ihan uusi kokemus mennä pehmeämpää, mutkaista ja mäkisempää reittiä.

Perjantaina lähtöä odotellessa Mooni tuijotteli...

...hurmaavaa urosta, joka tuijotti takaisin.

 Lauantaina olikin sitten käyttökoepäivä. Kokoonnuttiin kievariin, jossa käyttökokeen tuomarina toimiva Ritva Hannunniemi piti meille ohjeistuksen ja keräsi kokeeseen osallistuvien koirien tiedot. Minä ilmoitin Natan ja Kunton johtajakoiraluokkaan, pieni epäilys mielessäni.
Valjakossani oli kaksi lainahiskiä pyöräparissa, Tara vastasi vauhdista ja johtajina Kunto ja Nata. Moonin jätin valjakosta pois, sai toimia häiriökoirana ja säästellä leikattua kinttuaan.
Koe meni oikeastaan paremmin kuin odotin. Valjakko ei ollut solmussa, en kaatanut isoa puurekeä ja kyydissä ollut tuomari pääsi ehjänä takaisin :D Kyllä sinne matkan varrelle sählinkiäkin mahtui...Takaisinkäännöksessä sain neuvotella Kunton kanssa tovin, ennenkuin käsky meni perille. Ei tosin kääntynyt siltä puolen mistä halusin. Jälkeenpäin vasta älysin että niinhän se on kuin onkin tottunut kääntymään vasemman kautta. Suuntakäskyt meni hyvin perille. Tien ylityksessä sain toistaa käskyn useammin. Häiriökoiran, valjakon ja moottorikelkan ohitukset meni hyvin, mitä nyt Nataa kiinnosti hieman muut koirat. Lähtöalueen lähettyvillä sain myös kahdessa kohtaa neuvotella Kunton kanssa. Itsepäinen papparainen kun luulee joskus tietävänsä paremmin kuin minä, mihin suuntaan ollaan menossa. Työskentelyinto ei ollut johtajilla jostain syystä ihan kohdillaan, vähän meinasivat löysäillä välistä. Tyytyväinen kuitenkin olen kaksikkoon, varsinkin Nataan, siltä odotan tulevaisuudessa paljon. Tästä on hyvä jatkaa sen koulimista, taas hieman viisaampana :)
Epäviralliset tulokset olivat; Kunto JOH1 (54p.) ja Nata JOH2 (51p.)
Kiitokset vielä Jaanalle ja Ritvalle kun jaksoitte tälläisen järjestää. Minulla oli ainakin kivaa :)

Reitiltä tulossa

Häiriövaljakon ohitus sujui hienosti

 Ensi talvena mennäänkin sitten Natan kanssa ihan viralliseen kokeeseen, jos vaan kaikki menee hyvin. Suuret olisi suunnitelmat, että suoraan johtajakoiraluokkaan ilmoitan.
Alkanut myös kummasti houkuttelemaan kilpaurat.... Ensi kausi näyttää mitä tuleman pitää :)
Sunnuntaina ennen lähtöä kävin vielä ajamassa koirilla vitosen lenkin ja pysähdyin kuvaamaan ja fiilistelemään useamman kerran.

Sunnuntaina lähtöä odotellessa, aina niin rauhallinen Nata innostui pomppimaan.

Kunto leuhottaa

Seuraavana viikonloppuna kävin Natan kanssa pyörähtämässä näyttelyissä, Tuusniemellä. Tuomarina Tuula Savolainen, jolla tuntui kaikesta päätellen olevan huono päivä. Natalle tuloksena nuortenluokasta T.
Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä :D

Siinä olkoon tämän päivityksen jorinat.

Kuulumisia kuvin

Tällä kertaa ei sanoja. Kuvat kertokoon..